Yhteiskuntamme on hylännyt vanhukset

Yli 10 vuotta sitten kirjoittamassani kirjassani pohdin tulevaisuduen vaihtoehtoja vanhenevalle väestölle ja kysyin, hylätäänkö vanhukset. Pidin sitä pahimpana, ihmisarvon ja ihmisoikeudet romahduttavana vaihtoehtona. Kirjoitin silloin ”Jos asialle ei löydetä ratkaisuja eikä asialle (vanhustenhoidon järjestämiselle ja parantamiselle) haluta tehdä mitään, on edessä katastrofi. Ikääntyneet jakautuvat jyrkästi hyvä- ja huono-osaisiin. Huono-osaisten kohtalona on niin epäinhimillinen vanhuus, että eutanasiaa haluaa yhä useampi hyvin perustein.”

Viranomaisraportit ja uutiset vanhusten tilanteesta omissa kodeissaan, palvelutaloissa ja hoivakodeissa kertovat, että vanhukset on jo hylätty, toiset yksin omiin koteihinsa, toiset lukittuihin palvelutalojen lukkojen taakse.

Säännöllisin muutaman vuoden välein vanhusten asiat ylittävät uutiskynnykset. Tilannetta kauhistellaan aikansa, mutta sitten kyllästytään eikä tilanne parane mitenkään. Kirjani jälkeen minusta tuntui, että ei minun eikä kenenkään muunkaan kirjoittamisesta ei ole mitään apua. Kuten ilmastonmuutoksessa, tietoa on koko ajan ollut saatavilla, mutta se ei johda toimenpiteisiin. Siksi, että rahalle on annettu valta ja julkisen hallinnon säästäminen ja liiketoiminnalla rikastuminen on tärkeintä, vaikka se tapahtuisi kaikkein heikoimpien vanhusten kustannuksella. Vallan kamareissa ei vanhuksilla ole puolestapuhujaa.