Isoäidin toinen ajotunti

Toinen ajotunti tuntui huomattavasti vaikeammalta kuin ensimmäinen. Polkimien herkkyyden hallinta, oman nopeuden arviointi, kaikki eri toiminnot ja ympäristön huomiointi samaan aikaan! Ajo-opettajan mukaan on kuitenkin tavallista, että ajo-oppilaista tuntuu, että heidän pitäisi toisella tunnilla jo osata paljon enemmän. Kuitenkin kyse on vasta harjoittelusta. Tämä oli lohdullista tietää. Olen hyvin erilaisessa asemassa kuin ne nuoret - ehkä vieläkin enimmäkseen miehet - jotka ovat oppineet jo etukäteen ajamaan metsäteillä, hiekkakentillä ja missä lie ja voivat autokoulussa piankin siirtyä liikenteeseen. En ole oikeastaan aiemmin edes kuvitellut itseäni autoilijana.

Tietotekniikan hyödyntäminen ei ole minulle ollut minulle työssäni ongelma, ja se on edelleen osa ammattitaitoani. Elämä on tähän asti muutenkin ollut jatkuvaa oppimista. Uskon oppivani riittävästi harjoittelemalla myös riittävän ajotaidon ja toivon, että liikenteessä on tilaa itseni kaltaisille varovaisille ajajille. Ja liikenteen pitää taipua myös ikääntyvien liikkujien mukaan eikä päinvastoin. Autokoulussa on kyllä jo valmisteltu siihen, että autoilijat tööttäilevät autokoulun autoille ja käyttäytyvät liikenteessä röyhkeästikin ajoharjoittelijoita kohtaan. Kummallista käytöstä! Liikenteeseen kaivataan edelleen paljon asennekasvatusta ja kulttuurimuutosta.

Ensimmäinen ajotunti ohi

Ensimmäinen ajotuntini on ohi. Nyt sitä sitten ollaan menossa tällä tiellä! Perehdyin auton hallintalaitteistoon ja harjoittelin ajon valmistelua, auton hallintalaitteistoa, auton käynnistämistä, ryömittämistä, pysähtymistä ja pysäköintiä kokeneen opettajan opastuksella. Kokemukseni oli rohkaiseva ja helpottavakin. En joutunut heti alussa paniikkiin opettajan rauhallisen ja rennon asiallisen opetustyylin vuoksi. Olin iloinen siitä, että perusasioita käytiin tarkasti ja kiireettömästi läpi. Malli on hyvä moneen muuhunkin koulutukseen.

Olin kuullut niin paljon kauhukokemuksia ensimmäisistä ajotunneista, että tämä ei sitten tuntunut niinkään pahalta. Opettelua kyllä on edessä paljon. Kaasu- ja jarrupoljin ovat yllättävän herkkiä. Yhtä aikaa pitäisi hallita useita toimintoja, puhumattakaan siitä että pitää samaan aikaan pitäisi vielä seurata edessä, takana ja sivuilla olevaa liikennettä, tienkäyttäjiä, tiemerkkejä, liikennemerkkejä, valoja, opasteita jne. Tunsin olevani kömpelö ohjausratin kääntämisessä eikä polkimien tunnistaminenkaan ole itsestään selvää. Puhumattakaan vaihteista!

Mutta se oppimisen, vaikka hitaankin, tunne oli riemastuttava. En ainakaan masentunut ja lannistunut, vaan tuli motivaatiota jatkaa ja harjoitella sinnikkäästi.

Kuulin, että ikäisiäni on silloin tällöin autokoulussa. Useimmiten se toki liittynee ajokortin uusimiseen, mutta ensimmäistä korttiaan suorittaviakin on. Autokoulussa käytettiin ilmaisua "ikäautoilija", mikä on mielestäni aika mukava, neutraali ja asiallinen nimitys.

Nyt on ensimmäinen kynnys ylitetty ja matka jatkuu...