Isoäidin toinen ajotunti

Toinen ajotunti tuntui huomattavasti vaikeammalta kuin ensimmäinen. Polkimien herkkyyden hallinta, oman nopeuden arviointi, kaikki eri toiminnot ja ympäristön huomiointi samaan aikaan! Ajo-opettajan mukaan on kuitenkin tavallista, että ajo-oppilaista tuntuu, että heidän pitäisi toisella tunnilla jo osata paljon enemmän. Kuitenkin kyse on vasta harjoittelusta. Tämä oli lohdullista tietää. Olen hyvin erilaisessa asemassa kuin ne nuoret - ehkä vieläkin enimmäkseen miehet - jotka ovat oppineet jo etukäteen ajamaan metsäteillä, hiekkakentillä ja missä lie ja voivat autokoulussa piankin siirtyä liikenteeseen. En ole oikeastaan aiemmin edes kuvitellut itseäni autoilijana.

Tietotekniikan hyödyntäminen ei ole minulle ollut minulle työssäni ongelma, ja se on edelleen osa ammattitaitoani. Elämä on tähän asti muutenkin ollut jatkuvaa oppimista. Uskon oppivani riittävästi harjoittelemalla myös riittävän ajotaidon ja toivon, että liikenteessä on tilaa itseni kaltaisille varovaisille ajajille. Ja liikenteen pitää taipua myös ikääntyvien liikkujien mukaan eikä päinvastoin. Autokoulussa on kyllä jo valmisteltu siihen, että autoilijat tööttäilevät autokoulun autoille ja käyttäytyvät liikenteessä röyhkeästikin ajoharjoittelijoita kohtaan. Kummallista käytöstä! Liikenteeseen kaivataan edelleen paljon asennekasvatusta ja kulttuurimuutosta.