Valmentaudu vanhuuteen

Vanhustenhoidon ongelmia ei poista mikään muu kuin laki

2009-09-13T18:37:00.002+03:00

Eduskunnan oikeusasiamies sai lääninhallituksilta selvityksen vanhustenhoidon tilasta. On hyvä asia, että viranomaisetkin nyt tuovat uutisista päätellen avoimesti esiin todellisen tilanteen. Sinänsä mikään siinä ei yllätä. Selvitys tuo vain jälleen kertaalleen esiin sen järkyttävän todellisuuden, missä vanhat ihmiset eri puolilla Suomea joutuvat elämään viimeiset elinvaiheensa. Siihen liittyy edelleen sitomista fyysisesti ja lääkkeillä, huonosti kohtelua ja välinpitämättömyyttä.

Mikään ei muutu ilman vanhusten palveluja koskevaa lainsäädäntöä. Toivoa herättää se, että ministeri Risikon mukaan lakia ryhdytään valmistelemaan. Kuka voisi enää olla lakia vastaan kaiken sen jälkeen, mitä nyt on tiedossa?

Juhannuksen ajan viestejä vanhainkodeista

2009-06-24T12:36:00.003+03:00

Kesä on ihanimmillaan. Auringonlämpö valaa iloa ja voimaa talven uuvuttamiin ihmisiin. Vedet välkkyvät, ja huolettomat ihmiset viettävät aikaansa rannoilla.

Mutta vanhainkodeista tulee pahoja viestejä. Kirkkonummen Lehmuskartanon hoivakodissa ei ehditä kylvettää vanhuksia. Mieheni sukulainen soitti Itä-Suomesta ja kertoi vanhainkodissa asuvan omaisen itkeneen, ettei hän päässyt juhannussaunaan. Toinen sukulainen oli ennen juhannusta vanhainkodissa vieraillessaan ollut viemässä tuliaisiksi juhannusvastaa, kun hoitajat olivat kertoneet, ettei vanhainkodin saunaan saa viedä saunavastoja.

Kylpeminen ja saunominen ovat tärkeimpiä hyvää oloa tuovia asioita ikäihmisille, kuten kaikille muillekin. Mikä tahansa on taustalla, niiden jotka kantavat vastuuta, pitäisi jo herätä. Mutta kuka kantaa vastuun vanhusten hoidosta kunnissa? Niitä ei tahdo löytyä. Mistä muusta tässä on kyse kuin vanhusten perustarpeiden hylkäämisestä?

Välinpitämättömyys ei saa jatkua vanhustenhoidossa

2009-05-21T09:16:00.004+03:00

Uutiset perushoitajan tekemistä iäkkäiden potilaiden murhista ja valvonnan täydellisestä puutteesta ja pettämisestä ovat olleet järkyttäviä, vaikka eivät enää yllättäviä.

On välttämätöntä, että valtakunnallinen viranomaisvalvonta ulotetaan myös sosiaalihuoltoon. Viranomaisvalvonta ei kuitenkaan riitä. Vanhuksia itseään ja heidän omaisiaan on kuunneltava. Paikallisen johtamisen puute on ilmeinen hoitoyksiköissä. Viranomaisten toimintakin heijastaa välinpitämättömyyttä. Jos ilmoituksia on tehty, ne on tehty vääriin paikkoihin tai ne ovat kadonneet.

Juuri vähän ennen kuin tuli tieto näistä tapahtumista Senioriliike otti kantaa oikeusasiamiehen huhtikuussa 2009 lääninhallituksille lähettämään selvityspyyntöön, joka koski ympärivuorokautisen vanhustenhoidon valvontaa. Senioriliike pitää oikeusasiamiehen kartoitusta liian kapeana ja katsoo, että vanhustenhoidon ja sen valvonnan puutteet eivät tule esille tämäntyyppisen kartoituksen avulla. On hankittava tietoa suoraan vanhuksilta, heidän omaisiltaan ja asiaan perehtyneiltä tutkijoilta. Asian kiireellisyys on vahvistunut surullisella tavalla.

http://www.senioriliike.fi/pdf/2009-05-13-selvityspyynto-eduskunnan-oikeusasiamies.pdf

Kirjan ilmestyessä

2009-04-26T17:20:00.008+03:00

Kirjani "Valmentaudu vanhuuteen viisaasti" on tullut painosta ja tulee lähiaikoina kirjakauppamyyntiin. Puolentoista vuoden työ on kansissa, ja on aika luovuttaa se lukijoille ja osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Tunne on vähän samankaltainen kuin lapsen lähtiessä maailmalle. Vaikka kaikkea ei ole ehtinyt sanoa, on päästettävä irti.

Alun perin ajattelin kirjoittaa vanhuudesta ja vanhenemiseen valmentautumisesta yksinomaan myönteisenä mahdollisuutena. Tämän hetken todellisuus vaati kuitenkin valmentautumista myös rankkoihin asioihin. Siksi kirja sisältää myös runsaasti kannanottoja nykytodellisuuteen.

Viime viikolla kävin itäsuomalaisen vanhainkodin vuodeosastolla tapaamassa lähiomaista. Hänen järkensä on kirkas, vaikka jalat eivät enää kanna. Samassa huoneessa asuu kolme muuta naista, jotka eivät enää kommunikoi muiden kanssa. He asuvat vuosia siinä huoneessa. Jokaisella on oma vuode, yöpöytä ja sängyn takana seinällä kuvia läheisistä ja rakkaista asioista. Kaikki hoito näyttää keskittyvän vuoteeseen. Aina kun olemme käyneet vierailulla, ovat he kaikki olleet vuoteessa nukkumassa. He myös syövät vuoteessa. Nämä keskenään ventovieraat ihmiset jakavat kaikki toimitukset toistensa kanssa. Mitään yksityisyyttä ei ole, kaikki kuulevat toistensa asiat, myös vierailijoiden keskustelut. Liikkuminen on olematonta, ulkoilua ei ole lainkaan, niinpä liikuntakyky on kadonnut jo ajat sitten. Muu toiminkyky heikkenee koko ajan.

Tuoreiden uutisten mukaan Espoon kaupunki säästää muuttamalla osan pitkäaikaishoidossa olevien vanhusten yhden hengen huoneista kahden hengen huoneiksi.

Olen nähnyt pitkäaikaishoitolaitoksissa korotettuja sängynlaitoja myös henkilöillä, joilla ei ole diagnosoitu dementiaa ja ottanut sängynlaidan pois, kun omaiseni on toivonut sitä. Olen nähnyt käytettävän pyörätuolissa takaa lukittavia vöitä ja sekä tarjotinpöytiä, jotka estävät liikkumisen. Näistä ei ole neuvoteltu ja niitä on käytetty henkilön ja hänen omaisensa tahdon vastaisesti. Olen vienyt sairaalan vanhuksen, joka on kaatunut aloitettuaan uuden lääkityksen. Olen nähnyt puhuttavan ja tehtävän ratkaisuja vanhusten ohi. Olen kuullut ikäihmiselle puhuttavan kuin pikku lapselle. Olen kuullut ihmisten huutavan huoneistaan apua päästäkseen vessaan. Kukaan ei ole tullut. Kun olen kertonut asiasta hoitajille, nämä eivät ole pitäneet asiaa kiireisenä. En ole ainoa, joka on näitä asioita havainnut.

Hiljattain Eduskunnan oikeusasiamies on pyytänyt lääninhallituksilta selvitystä ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten hoidosta. Selvitys on hyvä asia, mutta kertooko tiedonkeruutapa todellisuuden? Oikeusasiamies kysyy lääninhallituksilta, ovatko nämä havainneet epäkohtia. Kysyvätkö lääninhallitukset vuorostaan kunnilta, ovat ne havainneet epäkohtia? Siis viranomaiset kysyvät toisiltaan, ovatko nämä huomanneet mitään ongelmia! Kun yhteiskunnassa muutenkin korostetaan kansalais-, käyttäjä- ja asiakaskeskeisyyttä pitäisi näin tärkeässä asiassa kuulla suoraan kansalaisia, ikääntyviä, vanhuksia ja heidän omaisiaan. On tärkeää, että lopputulos kertoo todellisuudesta, jossa vanhukset elävät. Menetelmiä tällaiseen tiedon hankintaan löytyy, jos vain niitä osataan ja halutaan käyttää.

Tänä keväänä vanhusten puolesta!

2009-03-29T12:25:00.009+03:00

Suomen Senioriliike http://www.senioriliike.fi/ kerää elokuun 2009 loppuun asti nimiä kansalaisadressiin vanhusasiavaltuutetun viran, toimiston ja lain puolesta.

Mitkään suositukset eivät ole auttaneet vanhusten olojen parantamiseen. Heidän äänensä ei kuulu hoitoratkaisuissa ja päätöksenteossa. Tarvitaan lainsäädäntöä ja sillä on kiire. Tänä keväänä on tärkeää toimia vanhusten puolesta. He eivät voi enää odottaa.

Vanhuus ei ole sairaus

2009-01-28T15:24:00.011+02:00

Käsitys siitä, mitä normaaliin vanhenemiseen kuuluu, on kateissa nykyisessä yhteiskunnassa. Jos ei ole ollut mahdollisuutta seurata ikääntyneiden läheisten elämää, jää vanhuus vieraaksi, kunnes se tulee omalle kohdalle.

Vanhuus ei ole sairaus, vaikka se yhteiskunnassamme usein eristetään sairaalamaiseen ympäristöön. Vanhenemisesta löytyy koko ajan uusia, yllättäviä piirteitä niin kirjallisuudesta, tutkimuksista kuin ihmisten omina kokemuksista. Vanheneminen ei merkitse vain heikkenemistä. Uusin aivotutkimus kertoo läpi elämän "kehittyvästä mielestä". Iän myötä kertyvien tietojen ja kokemusten pohjalta ihmiselle rakentuu moninaisten toimintamallien ja samankaltaisten tilanteiden tunnistamisen varanto. Siihen perustuu viisaus ja kyky intuitiiviselta näyttävään päätöksentekoon. Tästä kertoo Gene D. Cohen kirjassaan The Mature Mind. The positive power of the aging brain. Kerron Cohenin kiehtovista ajatuksista myös tänä keväänä ilmestyvässä kirjassani.

Muutoksen kynnyksellä

2008-09-18T14:34:00.001+03:00

Vanheneminen on osa omaa ja läheistemme elämää. Miksi välttää kohtaamasta sitä? Historiallisesti ainutlaatuista on, että myös yhteiskuntamme, sen väestörakenne, vanhenee voimakkaasti lähivuosikymmeninä. Olemme kovin heikosti valmentautuneet tähän niin yhteisöinä kuin yksilöinäkin.

Valmentaudu vanhuuteen -löytöretkelle

2007-10-28T16:32:00.024+02:00

Kiinnostukseni kohteena on se, mitä vanheneminen on ja miten omaan vanhenemiseensa voi valmentautua ja vaikuttaa: mitä muutoksia vanheneminen voi tuoda ja millaisia vaihtoehtoja on valittavissa. Valmistelen tästä aiheesta kirjaa, johon olen saanut Tietokirjailijat ry:n apurahan. Kerään ajankohtaista tutkimustietoa sekä esimerkkejä ja tietoa ratkaisuista ja palveluista, joita on käytettävissä eri elämäntilanteissa. Etsin samalla uudenlaisia, virkistäviä näkökulmia aiheeseen.

Tuskin kirjoittaisin tätä ilman omia kokemuksia. Menetin oman äitini pari vuotta sitten hänen täytettyään 90 vuotta. Kymmenen vuotta seurasin hänen elämäänsä läheltä ja parhaani mukaan pyrin auttamaan kynnysvaiheiden yli: muutto uudelle paikkakunnalle 80-vuotiaana, lonkkamurtuma, sitten toistuvat leikkaukset, siirtyminen palvelutaloon, sitten hoivakotiiin. Tuttua monelle. Mieheni vanhemmat ovat jokin aika sitten muuttaneet kodistaan, toinen vanhainkodin vuodeosastolle, toinen palvelutaloon. On paljon asioita, jotka ovat jääneet askarruttamaan mieltä. Olisiko jotain voitu tehdä toisin? Voitaisiinko jotain tehdä toisin?

Näiden ja monien ystävien ja tuttavien, samoin kuin mediassa kerrottujen kokemusten pohjalta vanhempien vanheneminen ja heikkeneminen näyttää aina tulevan yllätyksenä lapsille. Yllätyksiä tuottaa myös terveyden- ja vanhustenhuolto, asumisongelmat, viranomaisten toiminta, koko systeemin epämääräisyys. Tilanne on usein täyttä sekasortoa, varsinkin kun vanhuksen muisti pettää ja liikkumiskyky menee. Toisaalta omakin vanheneminen on edessä. Niin vanhukset kuin heidän omaisensakin ovat yhtä avuttomia ja valmentautumattomia tulevaan.

Miksi valmentautua vanhuuteen?

Vanhustenhoito on jo nyt kriisissä ja näillä näkymin ongelmat pahenevat suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään. Monet nykyiset ongelmat ovat sen tyyppisiä, että ratkaisut eivät löydy hetkessä. Surullista kyllä, näyttää siltä, että tällä hetkellä iäkkäimpien avuksi ei ehditä paljon tehdä. Yhteiskunnan, virkakoneiston ja poliitiikkojen liikkeet ovat liian jähmeitä. Puhumisesta on pitkä matka tekoihin. Vai ehtisimmekö sittenkin? Jokainen päivä on arvokas...

On tärkeää, että jokainen valmentautuu omaan ja lähimpiensä vanhuuteen, pyrkii ymmärtämään, mistä on kysymys ja vaikuttamaan olosuhteisiin ajoissa. Valmentautumisen voi aloittaa milloin tahansa ja jatkaa sitä elämän loppuvuosiin asti. Arvo Ylppö sanoi satavuotiaana pitkän ja toimintakykyisen elämänsä tärkeänä tekijänä sitä, että hän sopeutui vanhuuteen.

Suuret ikäluokat ovat tähänkin asti pyrkineet ottamaan elämän omiin käsiinsä. Samalla kun he kantavat päättäjinä ja omaisina vastuuta omien vanhempiensa hoidosta, he muovaavat omaa vanhuuttaan. Kun nuoruus, vanhemmuus, avioliitot, erot jne. on eletty antaumuksella, miksi ei vanhuuteen suhtauduttaisi yhtä suurella kiinnostuksella? Vaikka elämää ei voi eikä varmaan ole tarpeenkaan täysin hallita, voi yrittää ymmärtää sitä, mikä ehkä on edessä päin.

Olen varma siitä, että vanheneminen on kiinnostava löytöretki. Sille kannattaa valmentautua.